Kimmo Takala
En oikein vieläkään tiedä miten suhtautuisin tähän voittamaani arvontaan. Päätin vain hetken mielijohteesta osallistua, kun eräs arvonta blogi osui eräänä iltana kohdalle.
Tässä siis suurinpiirtein mitä tapahtui: Arvonta, jonka pääpalkintona oli matka Bahamalle, osui viime vuoden puolella sopivasti silmiini. Päätin hetken mielijohteesta osallistua. Näissä voittomahdollisuus on häviävän pieni, joten en asettanut kyseiselle nettiarvonnalle suuriakaan toiveita. Kunhan vain ajankulukseni täyttelin lomakkeen.
Pari viikkoa myöhemmin en ollut uskoa silmiäni, kun näin sähköpostin, jossa väitettiin päävoiton osuneen kohdalle. Asia oli pakko tarkistaa soittamalla kilpailun järjestäneelle yritykselle. Toden totta! Päävoitto oli todellakin osunut kohdalleni! Yrityksen edustaja onnitteli ja kertoi heidän lähettävän matkan lunastamiseen vaadittavat tiedot postitse. Olihan sitä pakko kippistää lasillisella konjakkia.
Lähtö olisi heti huhtikuun alussa, joten varoaikaa ei ollut kuin kolme viikkoa. Eipä siinä mitään, olenhan tehnyt pikaisempiakin lähtöjä joskus aikaisemmin, ajattelin. Vapaiden järjestäminen töistä onnistui yllättävän kivuttomasti. Lunastin postin tuoman palkintoni, tulostin matkaliput ja jäin odottamaan lähtöä.
Lento oli pitkä, mutta konjakkia siemaillessa aika kulki rattoisasti. Lennolla oli peräti kaksi välilaskua. Ensin Lontoossa ja sitten New Yorkissa. Pikaisen New Yorkin visiitin jälkeen kone suuntasi lopulliseen määränpäähänsä. Huomasin oitis laskeuduttuamme, että nyt ei oltu kohteessa, jonka arvonta minulle oli luvannut. Kaikki kuullutukset lentokentällä tulivat jollain aasialaisella kielellä, joka ei ollut omaan korvaani entuudestaan tuttu! Myös ihmiset olivat selvästi enemmistöltään aasialaisia.
Hieman ehdin jo hätääntyä tilanteessa, sillä ajattelin oitis hypänneeni väärään lentokoneeseen. Arpapelillä en kuitenkaan yleensä matkusta, vaan olin moneen kertaan tarkistanut, että lennon portti täsmää ilmoitettuun. Onnekseni huomasin virkailijan, jolta menin hieman nolona utelemaan, että missäs päin maailmaa sitä oikein ollaan.
Yllätys olikin melkoinen, kun virkailija kertoi jo odottaneensa minua. Itseasiassa kaikki tiesivät tulostani. Virkailija kertoi, että koko arvonta oli ollut vain hämäystä. Sitten muutin Bel Airiin.